Selaimesi on aavistuksen vanhentunutta mallia, eikä Lomakuumetta.fi siksi toimi sinulla täydellisesti. Päästäksesi oikeaan lomatunnelmaan, suosittelemme esimerkiksi Chrome-selaimen käyttöä.

404 kohdetta, 791978 valmismatkaa

Pitkäveteisen lennon jälkeen on taivaallista laskeutua portaita pitkin lämpöön. Kanariansaarten sininen kirkkaus häikäisee silmiä. Ei ihme, että niitä kutsutaan autuaiden tyyssijaksi.

Kanarian kuusi suurta ja seitsemän pientä saarta sijaitsevat suomalaisittainkin siedettävän lentomatkan päässä Atlantin valtameressä, Marokon rannikon edustalla. Kanariansaaret ovat Espanjan provinsseja, mutta eivät oikeastaan muistuta emämaataan sen paremmin kuin Afrikkaakaan. Kanaria on ihan omaa maailmansa, ja kullakin saarella on ihan oma ilmeensä.

Koiriin viittaava nimi, Islas Canarias, pohjautuu roomalaisten vallan aikaan. Jo Plinius vanhempi raportoi saarilla vilisseistä villeistä koirista ajanlaskumme alkuvuosikymmeninä.

Nykyään saaret tunnetaan erityisesti matkailusta ja lomailusta, mutta alueen historia ulottuu antiikin kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Tosin matkailijatkin ”löysivät” saaret jo ennen meidän aikaamme massaturismia, esimerkiksi varakkaat englantilaiset ovat jo 1800-luvulla hoidattaneet terveyttään Kanarian miellyttävässä kevätilmastossa, jossa merivesi on kautta vuoden 18–20-asteista.

Rantalomaa haikaileville Kanarialla on pitkiä rantoja ja syrjäisiä pieniä lahtia. Jos pelkkä auringon alla makoilu alkaa puuduttaa, jäseniään voi vetreyttää vesisuksilla tai sukeltelemalla tai vaikkapa purjehtimalla, surffailemalla purje- tai lainelaudalla. Moni harrastaja vannoo esimerkiksi Teneriffan eteläosien nimeen, koska siellä tuulen voima on kuulemma juuri sopiva. Eikä saaren rantatasangoissa ja valkeissa hiekkarannoissakaan ole valittamista.

Teneriffan pohjoisosa on vehreä ja hedelmällinen, sananmukaisesti, sillä banaaniviljelmiä on kilometrien matkalla. Joulutähtiä ja ihmeköynnöksiä saarella kasvaa kuin voikukkia suomalaisessa maisemassa, eikä aivan vaatimattomassa mitassa: joulutähtipensaat voivat olla parimetrisiä.

Kanarian saarten ja samalla koko Espanjan korkein vuori löytyy Teneriffalta: Pico del Teide, 3 718 metriä merenpinnasta. Vuoristossa voi päästää mielikuvituksensa vapaaksi jähmettynyttä laavaa katsellessaan ja loihtia mieleensä vaikkapa avaruusseikkailuja kuumaisemaan.

Kanarian kauneimpien hiekkarantojen väitetään löytyvän Fuerteventuralta, jossa on edelleen enemmän uimarantoja kuin hotelleja. Kullankeltaista rantaviivaa löytyy 50 kilometriä, mustan värin ystäville löytyy mustahiekkaista rantaa 25 kilometriä, saman verran kuin on myös soraisia rantoja. Plussana on kauniin turkoosinvihreä vesi, joka huuhtoo rantoja.

Fuerteventura on saanut nimensä ranskalaisen tutkimusmatkailijan ja merenkulkijan Jean de Béthencourtin 1400-luvun alussa läpikäymästä ”kovasta seikkailusta” (ranskaksi forte aventure). Tai sitten nimen takana on el viento fuerte eli voimakas tuuli. Se viehättää purjelautailijoita, joita saarelle matkustaa ympäri maailmaa.

Matkailu lienee karun ja tuulisen saaren siunaus, sillä ainakin maanviljelijälle Fuerteventura olisi painajainen: laaja aavikko, Saharasta tuulten mukana kulkeutuva hiekka ja Afrikasta lentävät heinäsirkkaparvet, jotka viimeistään tuhoavat sadon.

Sen sijaan Lanzarotella perunat, sipulit, tomaatit, melonit ja viiniköynnökset kukoistavat kivimuurien suojissa. Malvoisie-madeiraa ylisti aikoinaan jo William Shakespeare. Saaren ehkä erikoisin vientituote on karmiini, punainen väriaine, jota saadaan litistämällä kokenillikilpikirvoja. Se värjää muun muassa huulipunan ja camparin.

Tunnusomaista Lanzarotelle on tuliperäisyys: rokonarpista kuumaisemaa koristaa yli 300 tulivuorta. Viimeisimmästä suuresta purkauksesta on aikaa liki 300 vuotta, mutta yhä joihinkin halkeamiin kaadettu vesikipollinen sihahtaa takaisin tulikuumana höyrynä.

Saaren suurin lomakeskus on Puerto del Carmen, jonka kullankeltainen hiekkaranta houkuttelee auringonpalvojia ja uimareita. Meri on tyyni, joten viitisen kilometriä pitkällä rannalla on lapsienkin hyvä polskutella.

Puerto Caleron pienvenesatamasta pääsee erilaisille risteilyille, miltä kuulostaisi matka noin 30 metrin syvyyteen vedenalaiseen maailmaan sukellusveneellä? Reissulla näkee varmasti kalan kavereineen, sen varmistavat sukeltajat, jotka käyvät syöttämässä kaloja.

Gran Canarian pääkaupunki Las Palmas on innoittanut suomalaisia laulun- ja elokuvantekijöitä. Mainettaan ehkä parempi kaupunki on edelleen moderni, kansainvälinen ja iloinen paikka. Las Palmasissa on pistäytynyt vuosisatojen mittaan moni kulkija, Kolumbuskin tiettävästi kolme tai neljä kertaa. Kaupungin satamasta, Puerto de la Luzista suuntasivat kohti tuntematonta myös Niña, Pinta ja Santa Maria syyskuussa 1492. Sama paikka on nykyään Espanjan suurimpia satamia.

Tyylikkäämpiä ja nykyaikaisempia lomakeskuksia löytyy saaren etelärannikolta, San Agustín, Playa del Inglés ja Maspalomas. Ensimmäinen on kolmikon rauhallisin, ja miellyttää ehkä kypsempiä matkailijoita.

Playa del Inglés eli englantilaisranta on myös suomalaisten ja saksalaisten suosima lomakeskus. Riehakkaan yökerhokierroksen jälkeen sitä halajaakin makaamaan auringon lämpöön hiekkarannalle, mutta rantaan johtavilla kaduilla pitää vielä jaksaa sukkuloida innokkaiden lomaosakekauppiaiden ohi.

Kuumimmat vuodet lienevät jo ohi, mutta vielä vuosikymmen sitten ärhäkkäimpiä esittelijöitä piti ravistaa irti hihoistaan.

Maspalomas on tunnettu dyyneistään, jotka kattavat 250 hehtaaria: luonnonsuojelualueella viihtyvät luonnon ystävien lisäksi nudistitkin. Viilennystä voi etsiä läheiseltä palmukeitaalta, jossa on koko perheelle sopivaa ajanvietettä. Ensimmäiset turistirysät nousivat Maspalomasiin jo runsaat 40 vuotta sitten, mutta rakentaminen jatkuu edelleen vilkkaana.

Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen / Mediafocus
Kuvat: Aurinkomatkat ja Tjäreborg

Matkatarjouksia

Katso myös