Selaimesi on aavistuksen vanhentunutta mallia, eikä Lomakuumetta.fi siksi toimi sinulla täydellisesti. Päästäksesi oikeaan lomatunnelmaan, suosittelemme esimerkiksi Chrome-selaimen käyttöä.

509 kohdetta, 676245 valmismatkaa

Miten olisi Caesar-salaatti kaviaarilla? Pietarissa tarjolla on paitsi koukuttavia makuelämyksiä myös paljon nähtävyyksiä.

Petrograd, Leningrad, Санкт-Петерб́ург tai lyhyesti vain Piter − Pietari on yli 300-vuotisen historiansa saatossa tunnettu monilla eri nimillä. Yli miljoonan asukkaan kaupunki on Moskovan jälkeen Venäjän toiseksi suurin. Suomenlahden pohjukassa sijaitsevaan metropoliin on Helsingistä junalla matkaa vain kolme ja puoli tuntia. Perillä odottaa purtavaa sekä kulttuurin että kaviaarin nälkään.

Venäläisen keittiön antimiin kannattaa tutustua antaumuksella. Venäjä on maailman suurin valtio, ja sen ruokakulttuuri pitää sisällään valtavan määrän paikallisia vaikutteita – kullakin alueella on omat erikoisuutensa. Ruokaperinteessä maistuvat myös ortodoksinen kirkko paastoineen – ja varsinkin paastonjälkeisine pitoineen – sekä ranskalainen keittotaito. Jälkimmäinen rantautui Venäjälle, kun tsaarien hoveihin palkattiin aikansa huippukokkeja Ranskasta. Perinteinen ruoka on usein uunissa haudutettua. Uunissa valmistettavia piirakoita ja leipiä syödään paljon.

Pietarin ravintolakierrokselle oppaaksemme lähtee kaupungissa kolme vuotta asunut islantilaisopiskelija Ingunn Hrennberg.

Rakastan georgialaista ruokaa! Kaupungin parhaalla georgialaisravintolalla ei tosin valitettavasti ole nimeä. Nekrasova-kadulta löytyvää ravintolaa kutsutaan yksinkertaisesti vain cafeksi. Siellä pitää maistaa ainakin Govurmaa (kanaa, kasviksia ja granaattiomenaa leipäkuoren alla), Hrennberg neuvoo.

Hrennberg nauttii Pietarin monipuolisesta ravintolatarjonnasta. Euraasian eri kolkkien keittiöihin pääsee tutustumaan harvoin muualla. Georgialaisen ohella hän suosittelee myös uzbekistanilaista, azerbaidzhanilaista ja kazakstanilaista ruokaa.

Myös Suomi-Venäjä-Seuran toiminnanjohtaja Taru Linna tunnustautuu georgialaisen ruoan ystäväksi ja suosittelee Cat-ravintolaa (Stremjannaja).

Siellä kannattaa ehdottomasti maistaa juustopiiras hatsapuria, joka on ehdoton klassikko. Muita hyviä valintoja ovat lobio (papuja), adzhapsandali (kasvismuhennos), satsivi (kanaa pähkinäkastikkeessa) sekä phali (pieneksi jauhettua kaalia, punajuurta ja pähkinää), Linna sanoo.

Perivenäläisistä ravintoloista Taru Linna suosittelee Buharin Dvoria (Nevski Prospekt 22), joka tarjoilee mutkatonta, kohtuuhintaista ruokaa.

Russian Kitsch (Universitetskaja 25) on yksi kaupungin hauskimmista venäläisravintoloista! Seinille on roiskittu neuvostoaikaista ja itäeurooppalaista kitschiä ja listalla on ihanaa perinteistä venäläistä ruokaa ja hyvä valikoima kaviaaria, sanoo puolestaan Ingunn Hrennberg.

Myös perinteiset blinit tarjoillaan kaviaarin ja smetanan kera, mutta muitakin täytteitä riittää yllin kyllin. Pannukakkukojuja on lähes joka kulmalla, jonka lisäksi lätyt löytyvät jokaisen itseään kunnioittavan kahvilan listalta.

Venäjällä ruokapöydän ääressä korostuu yhteisöllisyys: päivällisellä pidetään maljapuheita, maistellaan herkkuja ja nautitaan yhdessäolosta. Ateria alkaa runsaalla alkuruokapöydällä eli zakuskalla, johon kuuluu esimerkiksi lohta, leikkeleitä, sienisalaattia, juustoja ja täytettyjä piirakoita. Sitten tarjoillaan keittoa, joista tunnetuimpia ovat punajuurenpunainen borssi ja kaalikeitto. Pääruoka on lihaa, kalaa tai kanaa, esimerkiksi stroganoffia tai lihavartaita.

Perinteinen jälkiruoka valmistuu vaikkapa kansallismarja karpaloista, jonka jälkeen juodaan vielä teetä makeiden leivonnaisten ja suklaan kera.

Tammikuussa vietetään maslenitsaa eli voiviikkoa sen kunniaksi, että aurinko näyttäytyy pimeimmän talven jälkeen. Viikon aikana syödään auringonmuotoisia ruokia.

Koko viikon saa luvan kanssa herkutella pannukakuilla! Ehdoton suosikkijuhlani, pietarilaistunut Hrennberg hymyilee.

”Täytetyt” ruoat on muutenkin kovaa huutoa: On liha- ja kasvistäytteisiä pelmeneitä, kaalilla, lihalla, munalla tai perunalla täytettyjä pirogeja eli piirakoita ja golubtseja eli kaalikääryleitä.

Venäjän eurooppalaisin kaupunki länsimaistuu kovaa vauhtia, ja kansainväliset pikaruokaketjut löytyvät täältäkin. Pikapurtavaksikin voi onneksi valita venäläistä.

Jolki Palki tarjoaa venäläistä perinneruokaa. Kaikki ketjun ravintolat on sisustettu samaan puupaneloituun agraariajan tyyliin. Lounaaksi riittävät alkuruokavaunun (puinen heinäkärry) pääosin kylmät perusvenäläiset zakuska-antimet, joita saa santsata niin paljon kuin jaksaa, vinkkaa Suomi-Venäjä-Seuran Taru Linna.

Viimevuosien trendiruoka sushia on myös paljon tarjolla, samoin kuin maailman kaikkia muidenkin keittiöiden antimia. Monet kaupungin hienommista ravintoloista tarjoilevatkin kaikkea muuta kuin venäläistä. Eliitin suosimassa italialaisessa Il Grappolossa (Belingskogo 5) Caesar-salaatin saa kotoisasti kaviaarilla höystettynä.

Juhlavan, ranskalais-venäläisen aterian perässä voi suunnata esimerkiksi Jusupovin palatsissa sijaitsevaan Dvorianskoe Gnezdoon. Vuonna 1916 palatsin alakerrassa tarjoiltiin Rasputinille syanidilla kuorrutettua kakkua. Nykyään tarjoilut ovat onneksi toista mallia, ravintola kuuluu kaupungin parhaisiin.

Kun vatsa on täynnä, on vuorossa silmänruokaa. Pietarin kaunis, historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sitä halkoo paitsi hulppea pääkatu Nevski Prospekt myös kanaali poikineen – kaupunki kohoaa 42 saarella, joita yli 300 siltaa yhdistävät. Kierros kanaaliveneellä onkin oiva tapa tutustua ”Pohjolan Venetsiaan”.

Nähtävää riittää viikonlopuksi tai vuosikausiksi – yksin museoita on yli kaksisataa. Eremitaasi on yksi maailman suurimmista taidemuseoista. Kokoelmassa on kreikkalaista, roomalaista, aasialaista ja eurooppalaista taidetta Rembrandtista Renoiriin, Da Vincista Van Goghiin. Venäläisen taiteen museo on suurin lajiaan maailmassa. Esillä on koko venäläisen taiteen kirjo 900-luvulta tähän päivään.

Kirkoista tunnetuimpia ovat ortodoksinen Iisakinkirkko, jota rakennettiin 1800-luvun alussa 40 vuotta ’kuin Iisakinkirkkoa’ sekä Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka 122 metriä korkea kellotorni on yksi kaupungin tunnusmerkeistä. Kristuksen ylösnousemuksen katedraalin eli verikirkon värikkäät sipulit kohoavat nekin 80 metriin.

Näkemisen arvoisia ovat myös vanha sotaparaatipaikka Mars-kenttä ja Venäjän amiraalien käytössä ollut klassista tyylisuuntaa edustava Amiraliteetti. Senaatinaukiolta löytyy Pietari Suurta esittävä upea Vaskiratsastaja-patsas vuodelta 1765.

Teksti: Sari Peltonen / Mediafocus

Kuvat: SXC, Suomi-Venäjä-Seura, Wikipedia

Katso myös